Espanja on tosin aina ollut melko konservatiivinen muuhun läntiseen Eurooppaan verrattuna. Verrokiksi voisi ottaa ne papparazzikuvat herttuatar Sarahista rysän päällä, joilla brittilehdistö sai vapaasti rietastella kymmenen vuotta sitten. Mutta yleensä ihmisten yksityisyyttä ja kunniaa on suojeltu voimakkaasti, ja tuskinpa esim. tasavallan presidentti Kekkosta olisi aikanaan uskallettu kuvata Sylvin päällä missään julkaisussa (ja olisihan se ollut epärealististakin). Muitakin valtiollisia ja uskonnollisia symboleita on haluttu puolustaa häväistykseltä, kuten Sikavaakunalta ja Sikamessiaalta.
Oma lukunsa ovat kansalliset kipupisteet, jollaisia tuntuu olevan etenkin saksalaisilla. Saksan lainsäädäntö kieltää Mein Kampfin painamisen ja myymisen, mikä on tuottanut ongelmia internetkirjakauppa Amazonille. Holokaustin kieltäminen on vakava rikos. Myös hakaristin esittäminen muussa kuin historiallisessa yhteydessä on kiellettyä. Niinpä tämäkin blogi saatettaisiin joutua* sulkemaan, mikäli palvelin sijaitsisi Saksassa:
Myös uskonnollisiin, etnisiin, seksuaalisiin ym. vähemmistöihin liittyvä agitaatio on koettu tärkeäksi kieltää. Maailmalla sai runsaasti huomiota osakseen ruotsalaisen papin Åke Greenin saamat sakot, jotka tosin kumottiin, kun hän oli verrannut homoseksuaaleja syöpään. Ilmaisut "syöpä" tai "parasiitit" kalskahtavat jälleen natsismilta, ja niiden käyttämistä ihmisistä on pidetty epäsuotavana, sillä syöpä ja syöpäläiset pyritään yleensä myrkyttämään hengiltä.
Valtion takaaman tai rajaaman sanan vapauden lisäksi on valtiosta riippumatonta kontrollia - itsesensuuria ja kansalaispainostus. Tiedotusvälineet pyrkivät noudattamaan hyvää journalistista tapaa. Yleisön painostus taas on hyvin yleistä Yhdysvalloissa, viimeksi kuitenkin ns. Muhammed-pilakuvajupakan yhteydessä. Jälkimmäisellä tavoitellaan edellistä.
Eräs mielenkiintoinen aspekti koko keskustelussa on pornografia (ei, en tarkoita että sillä tavalla mielenkiintoinen...). Hustlerin Larry Flint hengenheimolaisineen pitävät pornoa yhtä lailla osana sanan vapautta kuin vaikka hallituksen arvostelua. Useimmilla raja menee kuitenkin jossain, viimeistään kun tulee puhe lapsista. Lapsipornon kielto tosin perustuu ennen kaikkea sen tuottamisen haitallisuuteen lapsille. Mutta pitäisikö kieltää samanaiheiset piirrokset tai novellit? Missä meneekään raja lapsipornon ja Lolitan kaltaisen romaanin välillä?
Jostakin raja löytyy aina. Mutta toistaakseni aloituslauseen: mielipiteen ilmaisemisen vapautta on totuttu pitämään yhtenä länsimaisen demokratiamallin kulmakivistä. On yksioikoista olettaa, että täydellinen sanan vapaus toimisi kaikissa olosuhteissa. Esimerkiksi Ruandassa oltaisiin tarvittu tiukempaa tiedotusvälineiden kontrollia väkivaltaan kiihoittamisen estämiseksi.
Myös uskonnollisiin, etnisiin, seksuaalisiin ym. vähemmistöihin liittyvä agitaatio on koettu tärkeäksi kieltää. Maailmalla sai runsaasti huomiota osakseen ruotsalaisen papin Åke Greenin saamat sakot, jotka tosin kumottiin, kun hän oli verrannut homoseksuaaleja syöpään. Ilmaisut "syöpä" tai "parasiitit" kalskahtavat jälleen natsismilta, ja niiden käyttämistä ihmisistä on pidetty epäsuotavana, sillä syöpä ja syöpäläiset pyritään yleensä myrkyttämään hengiltä.
Valtion takaaman tai rajaaman sanan vapauden lisäksi on valtiosta riippumatonta kontrollia - itsesensuuria ja kansalaispainostus. Tiedotusvälineet pyrkivät noudattamaan hyvää journalistista tapaa. Yleisön painostus taas on hyvin yleistä Yhdysvalloissa, viimeksi kuitenkin ns. Muhammed-pilakuvajupakan yhteydessä. Jälkimmäisellä tavoitellaan edellistä.
Eräs mielenkiintoinen aspekti koko keskustelussa on pornografia (ei, en tarkoita että sillä tavalla mielenkiintoinen...). Hustlerin Larry Flint hengenheimolaisineen pitävät pornoa yhtä lailla osana sanan vapautta kuin vaikka hallituksen arvostelua. Useimmilla raja menee kuitenkin jossain, viimeistään kun tulee puhe lapsista. Lapsipornon kielto tosin perustuu ennen kaikkea sen tuottamisen haitallisuuteen lapsille. Mutta pitäisikö kieltää samanaiheiset piirrokset tai novellit? Missä meneekään raja lapsipornon ja Lolitan kaltaisen romaanin välillä?
Jostakin raja löytyy aina. Mutta toistaakseni aloituslauseen: mielipiteen ilmaisemisen vapautta on totuttu pitämään yhtenä länsimaisen demokratiamallin kulmakivistä. On yksioikoista olettaa, että täydellinen sanan vapaus toimisi kaikissa olosuhteissa. Esimerkiksi Ruandassa oltaisiin tarvittu tiukempaa tiedotusvälineiden kontrollia väkivaltaan kiihoittamisen estämiseksi.
Kommentit