Tämänpäiväisessä Arto Nybergissä (joka muuten on särmä jätkä, todennäköisesti pärjäisi hyvin salamurhaajana) vieraana ollut Hannu-Pekka Björkman puhui muun muassa Jumalasta. Kun tuli puhe Tuusulan tragediasta, kysymys kuului: miksei Jumala estänyt tätä tapahtumasta? Björkman vertasi tätä siihen, että mitä jos Jumala estäisi meitä tekemästä vähäisempiä syntejä, kuten valehtelemasta tai pettämästä. Johtopäätös: ihmiset soisivat Jumalan rajoittavan valinnan vapautta muilta ihmisiltä, muttei itseltään.
Järkeily kuulostaa oudolta, mutta sellaista teologinen ajatuksenkulku usein on. Tässä tapauksessa joutuu ensinnäkin kysymään: jos Jumala haluaa suoda ihmiselle vapaan tahdon, niin miksi hän kuitenkin sallii muiden ihmisten rajoittavan sitä? Toisin sanoen, jos Sven-Petteriä ammutaan koulussa, niin missä vaiheessa Sven-Petteriltä kysyttiin, haluaako hän tulla ammutuksi? Jos Jumalan suoma vapaa tahto pätee vain silloin, kun ihmisellä on edellytyksiä jyrätä muiden ihmisten vapaat tahdot, Björkmanin Jumala vaikuttaa kovin laissez-faire-henkiseltä.
Toiseksi, mitä se vapaa tahto oikein on? Tämä kysymys saattaa kuulostaa oudolta (paitsi jos on ninja, sillä ninja on oppinut taistelemaan kellopelin tarkkuudella vaikka unissaan). Me kaikki tiedämme, miltä tuntuu tehdä valintoja: voimme pyöritellä mielissämme vaihtoehtoja, ja sitten vaikka summamutikassa valita niistä jonkin. Tämä pitääkin paikkansa. Nimittäin, että se tuntuu siltä. Emme ymmärrä, mistä tajuntamme tai minuutemme syntyvät, tai kuinka saman- tai erilaisina muut ihmiset kokevat olemassaolonsa. Tiedämme vain, että aivoissamme tapahtuu sähkökemiallisia reaktiosarjoja, joiden seurauksena tiedostamme jotain, mikä ei mitenkään viittaa aivoissa tapahtuviin sähkökemiallisiin reaktioihin. Toisin sanoen tietoisuutemme fuulaa.
Vapaa tahto on tuon saman fuulauksen tulosta. Mietitäänpä vaikka mielialalääkkeitä: kun Weltangstia ja liipasinsormikramppausta poteva abiturientti pistetään tehokuurille, alkavat itsetuhoiset ajatukset ja käytös muuttua ja nuorukaisen mieliala kohentua. Tuskin kukaan uskoo, että masennus tai muut mielisairaudet jotenkin edesauttaisivat vapaata tahtoa. Maanikko ei manialleen paljoa mahda, se muuttaa niin paljon aivojen balanssia. Mutta terveetkään aivot eivät toimi sen kummemmin, säädöt vain on kalibroitu niin ettei henkilö tee mitään vitun typerää, kuten tapa itseään ja lähimmäisiään. Valitseminen on helppoa: aivojen tarvitsee vain valita ristiriitaisista toimintamalleista se, josta on eniten hyötyä ja vähiten haittaa itselleen ja tavoitteilleen. Vaikeata tästä tekee asioiden yhteismitattomuus. Jos pitäisi mennä kaljalle kavereiden kanssa ja pahoittaa vaimon mieli TAI viettää koti-iltaa vaimon kanssa ja pahoittaa kavereiden mieli, ollaan kinkkisen yhtälön äärellä. On tietysti muitakin vaihtoehtoja: voisi koettaa liverrellä itsensä vaimon kynsistä epämääräisin epätotuuksin ("otan vain yhdet, sitten kotiin"). Niinpä, aivot eivät aina osaa arvioida onnistumistodennäköisyyksiä oikein. Tällöin epäonnistumisesta seuraavat sanktiot jäävät huomaamatta.
Jumala ei siis voi rajoittaa vapaata tahtoa, koska tahtomme ei ole vapaa. Kristinuskoon ei muutenkaan sovi ajatus vapaasta tahdosta, koska kristinuskon maailmankuva profetioineen on tiukan deterministinen: Jumala on ilmoittanut, miten kaikki tulee päättymään, eikä ihminen voi muuttaa mitään. Pitäisikö Jumalan siis estää murhia tapahtumasta? Kysymys on turha, ihmiset sitä eivät päätä. Jumalallahan, loppujen lopuksi, on vapaa tahto.
Järkeily kuulostaa oudolta, mutta sellaista teologinen ajatuksenkulku usein on. Tässä tapauksessa joutuu ensinnäkin kysymään: jos Jumala haluaa suoda ihmiselle vapaan tahdon, niin miksi hän kuitenkin sallii muiden ihmisten rajoittavan sitä? Toisin sanoen, jos Sven-Petteriä ammutaan koulussa, niin missä vaiheessa Sven-Petteriltä kysyttiin, haluaako hän tulla ammutuksi? Jos Jumalan suoma vapaa tahto pätee vain silloin, kun ihmisellä on edellytyksiä jyrätä muiden ihmisten vapaat tahdot, Björkmanin Jumala vaikuttaa kovin laissez-faire-henkiseltä.
Toiseksi, mitä se vapaa tahto oikein on? Tämä kysymys saattaa kuulostaa oudolta (paitsi jos on ninja, sillä ninja on oppinut taistelemaan kellopelin tarkkuudella vaikka unissaan). Me kaikki tiedämme, miltä tuntuu tehdä valintoja: voimme pyöritellä mielissämme vaihtoehtoja, ja sitten vaikka summamutikassa valita niistä jonkin. Tämä pitääkin paikkansa. Nimittäin, että se tuntuu siltä. Emme ymmärrä, mistä tajuntamme tai minuutemme syntyvät, tai kuinka saman- tai erilaisina muut ihmiset kokevat olemassaolonsa. Tiedämme vain, että aivoissamme tapahtuu sähkökemiallisia reaktiosarjoja, joiden seurauksena tiedostamme jotain, mikä ei mitenkään viittaa aivoissa tapahtuviin sähkökemiallisiin reaktioihin. Toisin sanoen tietoisuutemme fuulaa.
Vapaa tahto on tuon saman fuulauksen tulosta. Mietitäänpä vaikka mielialalääkkeitä: kun Weltangstia ja liipasinsormikramppausta poteva abiturientti pistetään tehokuurille, alkavat itsetuhoiset ajatukset ja käytös muuttua ja nuorukaisen mieliala kohentua. Tuskin kukaan uskoo, että masennus tai muut mielisairaudet jotenkin edesauttaisivat vapaata tahtoa. Maanikko ei manialleen paljoa mahda, se muuttaa niin paljon aivojen balanssia. Mutta terveetkään aivot eivät toimi sen kummemmin, säädöt vain on kalibroitu niin ettei henkilö tee mitään vitun typerää, kuten tapa itseään ja lähimmäisiään. Valitseminen on helppoa: aivojen tarvitsee vain valita ristiriitaisista toimintamalleista se, josta on eniten hyötyä ja vähiten haittaa itselleen ja tavoitteilleen. Vaikeata tästä tekee asioiden yhteismitattomuus. Jos pitäisi mennä kaljalle kavereiden kanssa ja pahoittaa vaimon mieli TAI viettää koti-iltaa vaimon kanssa ja pahoittaa kavereiden mieli, ollaan kinkkisen yhtälön äärellä. On tietysti muitakin vaihtoehtoja: voisi koettaa liverrellä itsensä vaimon kynsistä epämääräisin epätotuuksin ("otan vain yhdet, sitten kotiin"). Niinpä, aivot eivät aina osaa arvioida onnistumistodennäköisyyksiä oikein. Tällöin epäonnistumisesta seuraavat sanktiot jäävät huomaamatta.
Jumala ei siis voi rajoittaa vapaata tahtoa, koska tahtomme ei ole vapaa. Kristinuskoon ei muutenkaan sovi ajatus vapaasta tahdosta, koska kristinuskon maailmankuva profetioineen on tiukan deterministinen: Jumala on ilmoittanut, miten kaikki tulee päättymään, eikä ihminen voi muuttaa mitään. Pitäisikö Jumalan siis estää murhia tapahtumasta? Kysymys on turha, ihmiset sitä eivät päätä. Jumalallahan, loppujen lopuksi, on vapaa tahto.
Kommentit